Suomen matkailun aluerakenne 2005
MEK A:155
Tutkimuksessa selvitetään Suomen matkailun aluerakennetta vuonna 2005 luokittelemalla kunnat matkailutarjonnan ja -kysynnän mukaan. Matkailun tarjontaa tarkastellaan jakamalla kuntien vetovoimatekijät luonnonvetovoimaan, kulttuurivetovoimaan, majoitus-, ravitsemis- ja liikennepalveluihin sekä ohjelmapalveluihin ja tapahtumiin. Matkailun kysyntää selvitetään Tilastokeskuksen matkailutilaston yöpymisvuorokausilla sekä yritys- ja toimipaikkarekisterin majoitus- ja ravitsemistoiminnan tunnusluvuilla. Lisäksi esitetään yhteenveto matkailun tarjonnan ja kysynnän kohtaamisesta Suomessa.
Kunnat ryhmiteltiin hierarkkisesti neljään matkailukuntaluokkaan A, B, C ja D sen mukaan, kuinka monipuolista ja runsasta kuntien matkailutarjonta – vetovoimatekijät ja palvelut – oli vuonna 2005. Ylimmän A-tason matkailukunniksi luokiteltiin 20 kuntaa, joihin lukeutuvat useat Lapin ja Järvi-Suomen kunnat sekä eteläisen Suomen ja länsirannikon kaupunkikeskukset. Suurin osa Suomen kunnista sijoittuu B- ja C-luokkiin. Vaatimattomimmalle D-tasolle luokitellut kunnat edustavat potentiaalisia matkailukuntia. Kuntien ohella myös maakunnat ryhmiteltiin neljään luokkaan matkailutarjonnan perusteella. Vetovoimaisimmalla A-tasolla ovat Lapin, Etelä-Savon, Etelä-Karjalan, Uudenmaan ja Kymenlaakson maakunnat.
Absoluuttisesti tarkasteltuna matkailun kysyntä – yöpymisvuorokaudet sekä majoitus- ja ravitsemistoiminnan henkilöstö ja liikevaihto – on keskittynyt suurimpiin kaupunkeihin ja perinteisille ydinalueille, joihin on kasautunut myös väestöä sekä muuta tuotantoa ja taloudellista toimintaa. Helsingissä kirjattiin määrällisesti eniten yöpymisvuorokausia sekä majoitus- ja ravitsemistoiminnan henkilöstöä ja liikevaihtoa vuonna 2005. Maakunnista yöpymisvuorokausia kertyi eniten Uudellamaalla ja Lapissa. Majoitus- ja ravitsemistoiminnan henkilöstön ja liikevaihdon määrä olivat absoluuttisesti suurimpia Uudenmaan ja Pirkanmaan maakunnissa. Suhteellisesti tarkasteltuna matkailun kysyntä on merkittävintä Ahvenanmaalla ja Lapissa, joissa tilastoitiin eniten yöpymisvuorokausia sekä majoitus- ja ravitsemistoiminnan henkilöstöä ja liikevaihtoa asukasta kohti.
Suuressa osassa Suomen kuntia ja maakuntia matkailun kysyntä vastaa tarjontaa. Eteläisen Suomen ja länsirannikon suuret kaupunkikeskukset sekä useat Pohjois-Suomen matkailukunnat näyttäytyvät matkailun aluerakenteessa merkittävimpinä sekä matkailutarjonnan että -kysynnän suhteen. Tarjonnan ja kysynnän mukaan vahvoja alueita on edellisten lisäksi Itä-Suomessa ja Järvi-Suomen alueella. Matkailutarjonta ja -kysyntä ovat sen sijaan vähäisempiä länsirannikon ja Itä-Suomen väliin jäävällä vyöhykkeellä. Maakunnista erityisesti Uusimaa ja Lappi erottuvat runsaan tarjonnan ja vilkkaan kysynnän ansiosta, kun länsiosassa maata tarjonta ja kysyntä jäävät muuta Suomea vaatimattomamma.
Tutkimus Suomen matkailun aluerakenteesta 2005 on laadittu Oulun yliopiston maantieteen laitoksella. Tutkimusryhmän muodostivat tutkija, FL Riikka Leinonen, tutkimusasiamies, FT Pekka Kauppila ja professori Jarkko Saarinen. Riikka Leinonen vastasi työn käytännön toteutuksesta. Tutkimusprojektin ohjausryhmään kuuluivat Liisa Hentinen, Taneli Kokkila ja Tom Ylkänen Matkailun edistämiskeskuksesta, Lea Häyhä ja Nina Vesterinen kauppa- ja teollisuusministeriöstä ja Jarkko Saarinen.
PDF-tiedostot (tutkimusraportti ja liitteet):
 (7011Kb)
 (6305 Kb)
Publication: Helsinki: Matkailun edistämiskeskus, 2007
Author: Riikka Leinonen
Pages: 116 s. + liitt.
Series: MEK A: 155
ISBN: 978-952-5682-02-1 (nid.)
978-952-5682-03-8 (PDF)
ISSN: 0355-6204
Language: Finnish
|
|
|